Otsikon kysymys oli ajankohtainen vuosi sitten, kun mietin koti-isäksi ryhtymistä. Työt olivat loppu ja koska vaimolla oli vaki paikka, vaihtoehto oli houkutteleva. Ajatus muuttui vuoden lopulla todeksi ja jäin kotiin hoitamaan lasta, vaimon käydessä töissä.
Aluksi kaikki helppoa, kun lapsi nukkui suurimmaksi osaksi, joten ajattelin että kerkiää tekemään omiakin hommia. No nopeasti karisi ne ajatukset, syöttäminen, vaipan vaihto, nukuttaminen, ulkoiluttaminen, joten ei siinä sittenkään omaa aikaa jäänyt. Lisäksi kun piti hoitaa myös muut kotityöt, vaimolle ruuan laitto, pyykin pesu jne.
Alun ihanuus vaihtui arjen rutiineiksi, jotka toistui päivästä toiseen. Jokainen lasta kotona hoitanut tietää nämä.
Puoli vuotta kului ja kun vanhempain vapaa loppui, jäin kotihoidon tuella hoitamaan lasta, ajatellen että lapsen ollessa isompi kerkeän jotain businestakin tekemään. No ajatuksena hyvä, mutta todellisuus taas tullut eteen, kesälomien jälkeen. Lapsi vaatiikin enemmän, pitää myös keretä leikkimään kaiken muun ohella.
Mitäkö mieltä koti-isyydestä!? Suosittelen kuitenkin kaikille isille, joilla on mahdollisuus. Oppii tuntemaan lapsen paremmin. Näkee ja oppii sen mitä kodin hoitaminen kokonaisuudessa on, siis ruuanlaitto, pyykinpesu, siivous. Osaa arvostaa niitä entisajan isojen perheiden äitejä, jotka pyöritti kodin arkea, miehen ollessa töissä päivät pitkät. Päivät ei ole samanlaisia, vaikka väliin puuduttavia rutiineja ja ainakin omalla kohdalla, työstä käy ja antaa päiviin sisällön. Tällä hetkellä seudulla jossa asun oma työllistyminen vaikeaa, joten muutoin olisin työttömänä ja se pidemmän päälle saa turhautumaan.
Hetket joita saa lapsen kanssa olla kahden ovat kuitenkin parasta, siksi iltaisin vaimoni tullessa kotiin annan hänen touhuta lapsen kanssa ja keskityn itse kotitöiden hoitamiseen. Hän tekee päivät töitä, joten kotona hän saa levätä ja nauttia lapsen seurasta.
Nyt ruuan laittoon, koska tyttö nukkuu ja vaimo jo ovelle kolkuttelee ja mikäli ruoka ei valmista, murhemieli valtaa hänet. Kyllä hän hyvän ruuan on ansainnut ja itseä kehumatta, on tässä ihan hyväksi kokiksi vuodessa oppinut, jos asiaa vaimolta kysyy (voi kyllä kehua minun mieliksi).
=)
VastaaPoista