Tässä taas tytön kanssa koneen äärellä istuskellaan hetki ennen kahvin juontiin siirtymistä. Piti jonkun aikaa leikkiä lattialla, kun oppinut huuteleen "tule leikkimään", joten se on kait toteltava. Aikansa siinä yhdessä legoilla rakenneltiin ja laulettiin, kunnes jostain kumman syystä itseltä silmät kiinni tytön jatkaessa rakentamista ja taisin kait hetken torkahtaa. Nyt sitten jaksaa taas jatkaa leikkimistä.
Ulkonakin kerettiin hetki olemaan ja taas vaihteeksi sai postia odotella normaalia pidempään. Keskiviikkoisin kun ilmestyy paikallislehti, niin ilmeisesti postin lajittelussa ja jakamisessa menee hiukan kauemmin, sen verran usein on keskiviikkoisin posti tullut tunnin parin normaalia myöhemmin.
Mitähän sitä muuta keksisi tälle iltaa, pitäisköhän jotain kokkailla tytön kanssa. Tehdä vaikka pizzaa josta tyttö tuntuu pitävän. Pizzan täytteilläkään ei kovin tunnu olevan merkitystä, kerran on pizzaa niin hyvää on oli tehty kotona tai pizzeriassa. Mutta pitää vielä miettiä mitä teen vai teenkö mitään, ehkä kokeilen jotain sellaista mitä en aikaisemmin ole kokeillut.
Näköjään on tyttö seurannut kun olen partaa ajanut, kun tuossa vieressä laskimella muka partaa ajaa kasvoista, tosin toteaa kyllä että "ei ole karvoja". Nyt ensin kahvin juontiin ja sitten miettimään mitä leivotaan.
Kirjoitetaan näin jälkikäteen mitä sitten leivoin eli pöydällä ollut muffinivuoka ja jääkaapissa avattu maito innoitti tekeen pannareita muffinivuokaan. Vajaa 3dl maitoa, 1,5dl vehnäjauhoja, 1 kanamuna, puol teelusikallista suolaa, sokeria reilu ruokalusikallinen ja vanilijasokeria hiukan, nokare voita. Noi sitten tasaisesti muffinivuokiin (12 kpl muffinivuoka) ja uuniin 200 asteeseen vajaaksi puoleksi tunniksi. Omenahillon kanssa sitten syötiin ja näytti kelpaavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti