Lumikenkäillen

Kerrankin on aurinkoinen viikonloppu ja ei edes kylmä ulkoiluun. On  voitu vaimon kanssa nauttia ulkoilusta tänään vuorotellen, vaimon ollessa nyt lumikengäilemässä ja itse tässä koneelle kuulostelemassa milloinka tyttö herää päiväunilta. Eilen vielä hänkin aamupäivällä ulkona touhusi, mutta illan tullen taas kuumeilemaan alkoi ja tänään kuumeinen ollut kokopäivän. Muutaman päivän jo oli hiukan parempi olo tytöllä ja räkä ei lentänyt, kunnes taas eilen alkoi yskimään ja niiskuttaan. Pitänee alkuviikosta käyttää lekurissa, jos ei ala menemään ohi.

Tiedä vaikka tulisi hankikelit ja voisi hiihdellä melkein missä vain, ei ainakaan lumikengillä kovin upottanut kierellessä tuolla pelloilla ja metsiköissä jokin aika sitten. Muutaman kerran upposi jalat kunnolla, mutta sitä varten oli sauvat, että eteenpäin pääsi. Näytti että jäniksiä ainakin on pyörinyt tuossa lähimetsissä, ei kuitenkaan ihan pihapiirissä, ilmeisesti sen verran vaikuttaa koira, josta tosin ei pitäisi enää pelkoa jäniksille olla. Toistakymmentä vuotta kun on koiralla ikää, ei enää tahdo jaksaa lähteä edes jänisten perään, muutaman kymmenen metriä ehkä yrittää jos näkee.

Nyt alkaa kuulumaan jyskettä sängystä, joten pitänee lähteä katsomaan, josko joksikin aikaa tyttö tulisi puuhasteleen, ainakin juomaan mehua ja jotain välipalaksi syömään. Ehkä toteaa että äiti mennyt töihin, kuten jo ennen nukkumaan menoa sanoi, ehkä menee hetki kun tajuaa ettei äiti töihin ole lähdössä vähään aikaan.