Piirtelyä ja värittelyä

Laulu kuuluu ainakin toistaiseksi, kun tyttö istuu sohvalla ja värittää värityskirjaa eli sotkee värikynillä sivuja. Väliin hiukan myös mainokset ja muutkin lehdet saavat uutta ilmettä. Pitää vain huoli ettei ole mitään tärkeitä papereita, joita alkaa sotkemaan, vaan antaa tytön leikkiä. Yleensä leikki katkeaa kun itse menee lähelle ja sen jälkeen alkaa jaloissa pyöriminen. Eli nyt nautin hetken rauhasta ennen kuin ehdottelen tytölle ulos lähtöä.

Muutaman sateisen päivän jälkeen ulkonakin näyttää ainakin vielä ihan hyvältä eli pääsee kävelyttään taas ruohonleikkuria pihalle. Tosin vielä nurmikko sen verran kostea, että iltapäivään odoteltava sen kuivumista. Aamupäivällä siis ulkona vain tytön kanssa jotain pientä puuhastelua. Hänen kanssaan vaan pitää tehdä sellaista, missä ei voi aiheuttaa vahingoa, kukkapenkin ruohous ei kuulemma vielä onnistu häneltä.

Nyt lentää värit pitkin lattiaa, joten piirtäminen on tältä kertaa ohi, joten kohta on katsomassa mitä isä tekee. Joten pitänee tällä erää lopetella kirjoittaminen ja alkaa leikkimään tytön kanssa, se kait on mun työtä vaimon ollessa töissä, iltaisin ja melkein öisin sitten yritän tehdä omat muut työt. Ehkä sitä aina väliin pystyy jotain pientä tekemään, kun tyttö leikkii itsekseen.