Tas ollaan tytön kanssa kahden viikonlopun jälkeen, jolloin itse olin vanhojen kavereiden kanssa mökkeilemässä pikkujoulun merkeissä. Muodostunut jo perinteeksi kokoontua mies porukalla kerran vuodessa "pikkujouluilemaan" On aikaa yksi viikonloppu vaihdella kuulumisia, kun kerran pari vuodessa enää useimpia tapaa. Nytkin pari päivää vierähti hetkessä ohi ilman mitään erikoisempaa ohjelmaa. Onnistunut viikonloppu, mitä nyt kauppias oli unohtanut tilata meille kinkut ja jouduimme tyytymään tavalliseen paistiin.
Tyttö oli äitinsä kanssa isovanhempien luona, viihdyttäen lauluillaan heitä. Eilen kun kotiin tultiin, meinasi kiukutella, kun oli jättänyt pariksi yöksi ja vain äidin huomio kelpasi. Tänään oli sitten jo paluu arkeen, kun vaimoani työt kutsui. Päiväunien jälkeen heräsi ja sai huomata, että isän kanssa on taas touhuttava, kuten tälläkin hetkellä näpyttelee vieressä pöytää ja mikäli en itse kirjoita, ei hänkään näpytele, vaan apinoi kaikki tekemiseni, korvien raapimisesta lähtien. Aina väliin hokee "katotaanko katotaanko", kun samalla tässä hieman videoita editoidaan.
Pitänee kuitenkin pikku hiljaa lähteä iltapuuron keittoon ja jos vaikka jonkin ajan kuluttua yöunille tyttö jo alkaisi. Sen jälkeen hetki aikaa puuhastella omia juttuja ennen vaimon töistä tuloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti