Pulkkamäkeen

Tyttö leikkii ja kiusaa koiraa tai omasta mielestään yrittää miellyttää sitä ja olla kaveri. Vaimo lähti illaksi töihin, joten tässä sitä sitten ilta leikitään ja yritetään pitää tyttö hyvällä tuulella. Mikäs hänellä nyt taas olla, kun räkätauti hellittänyt ja uutta tautia ei olla vielä mistään haettu. Virtaa hänellä kyllä piisaa ja väliin tuntuu ettei perässä pysy, väliin vauhtia ehkä liikaakin ja seurauksena päälleen lentoja ja muksahteluja, joista hetken itku syntyy. Joskus tuntuu että jonkinlainen kypärä pitäisi olla päässä, kun sohvalle oppinut kiipeämään, mutta alas ei muista tulla oikein, vaan väliin pää edellä.

Ulkona oli yön aikana tuiskuttanut lunta ja sitä saikin sitten kolalla lapioida poluilta pois, ei tarvinut työntää kuin metri ja kola täynnä. Nyt ne kuitenkin on aukaistu, joten uuttalunta voi sadella ja sitä se kyllä tekeekin, joten saa taas huomenna hikoilla. Tänään voisi tuossa jonkin ajan kuluttua lähtä tytön kanssa pulkan kanssa etsimään pikku nyppylää mistä saisi vauhtia tarpeeksi. Pulkkamäessa tyttö viihtyisi, jos vain kunnollinen löytyisi, onhan tuohon pihalle yritetty jo kolailla, mutta aina se vauhti loppuu kesken. Kävelyvauhtinen pulkan vetäminenkään ei aina riitä, vaan joutuu laukkaamaan pulkan edessä hiki pipossa.
Toisaalta potkurilla saisi myös vauhtia, varsinkin kun tuossa tiellä pieni alamäki, jossa vauhtia saa, ehkä sidon tytön jotenkin potkuriin kiinni ja lähtään sillä hurjastelemaan. Siinä pääsee itsekkin hiukan vähemmällä, kun voi alamäessa huokaista. Tuuli saisi hieman tyyntyä, jottei kasvot jäädy tytöllä, kun ei oikein anna olla kaulurin tai pipon kasvojen suojana.

Pitänee alkaa lopetteleen tällä erää, kun joku nykii hihasta ja haluaisi tulla myös kirjoittamaan tai sitten haluaa kaveriksi leikkimään. Tai edes lattialle makaamaan, jotta voi kiikuttaa lelunsa mun päälle.